Kantoreppuvertailu: Manduca vs. Tula

lauantai 19. tammikuuta 2013 Valeäiti 48 Kommenttia

Kilometri- ja yhteistyövaroitus: ota kaksi kuppia teetä valmiiksi. Jos et pidä romaaneista, skrollaa loppuarvosteluun. Niin ja alla ylistetty reppu on saatu blogin kautta.

"Manduca <3".
Niin luki erään kuvan alla, joskus kauan ennen Ykkösen syntymääkään. Kuvassa oli perhe matkalla, lapsi roikkui toisen vanhemman kyydissä jossain tekeleessä. En yhtään ymmärtänyt, kuka kuvassa olevista oli ystäväni fanittama italiaanomies/ravintola/kaupunki. Olin niin ihmeissäni tästä Italialta kalskahtavasta rakkaudenosoituksesta, että googlasin termin ja löysin kantoreppujen maailman. Maailman, jossa BabyBjörn on itse saatana, ja sitä käyttää vain lastaan vihaavat, turmiolliset vanhemmat. Sen maailman, jossa kantoliinailusta (toinen uusi sana tässä yhteydessä) seuraava paras on Manduca. Ja ei, se ei ole rintareppu, vaan kantoreppu. Päätin siltä istumalta, ennen niitä kahta viivakaan, että meille ostetaan sitten kanssa toi joskus jos lapsia saadaan, kun se on niiiiiin helppo ja ihana. Suorastaan <3.

Välillä onnistui melkein.
Tästäkin näkyy (ja muistan),
että olkaimet änkeää sivuille.
Sitten tuli Ykkönen ja sen myötä vakaa aikomus käyttää vasta hankittua reppua. Yritin muutaman kerran ihan pienenä, vastasyntyneen tuen kanssa. Itkua, huutoa ja hampaidenkiristystä (minulta). Jotenkin se saatiin kuitenkin kyytiin ja kannoin. Tosin reppu veti niskasta, painoi lantioon tai sitten vauva roikkui oudosti. Neljän kuukauden kohdalla otin kunnolla itseäni niskasta kiinni: nyt me opetellaan tämä. Pieni Ykkönen liukkaissa talvivaatteissaan luhistui kahden korttelin matkalla koppakuoriaiseksi repun sisällä. Ei taaskaan nappiin. Vuoden kohdalla reppu hävisi. Syytettyäni ensin yksivuotisjuhlien vieraita, sitten narkkareita ja lopulta uudestaan Insinööriä, oli tunnustettava että reppu oli pöllitty. Harmitti, mutta uusihan oli ostettava. Koska se oli Manduca <3.

Repun käyttö jäi vähemmälle ja vähemmälle, kunnes Kakkonen syntyi. Taas kohtasin repun uudella tarmolla, nyt tää tästä lähtee. Vaan ei. Edelleen kantaessa tuskassa oli joko äiti tai lapsi, tai kummatkin. Eniten alkoi tuskastuttaa tieto siitä, että koko muu maailma rakastaa tätä vempelettä ja minä en. Korviini kantautui matkan varrella eri blogeista mm. Kantokiertueen kautta tieto toisesta repusta, Tulasta, joka huhujen mukaan oli monelle Manducaa parempi.

Eräänkin erittäin karsean aamun jälkeen kävelin puistoa kohti Kakkonen rintarepussa, minulle mukavasti (kerrankin) mutta vauva raukka lähes ulkona roikkuen. Sisuunnuin ja otin puhelimen esiin. Etsin netistä pakkasen kohmeistamilla sormillani "Ipanainen puhelinnumero" ja soitin Annille. Pyysin Tulaa lainaan, jotta voisin kirjoittaa teille idiootin kokemattoman kantajan käyttökokemuksia näistä kahdesta lähes samanlaisesta repusta. Ja voih, Anni olikin ihana ihminen, jolla oli vieläpä hyvä maku: Anni tiesi (!) blogin entuudestaan ja lupasi siksi lähettää koko repun ihan omaksi. Ja siitä alkoi minun ja Tulan rakkaustarina.

Myönnän heti alkuun, että suhteeni Manducaan oli alkanut olla negatiivinen, ellei jopa vittuuntuneen katkeroitunut. Ja että Tula kaikessa pelastavassa ominaisuudessaan ja lahjamuodossaan sai minulta lämpimiä tunteita jo kuosia valittaessa. Mutta on se ero silti merkittävä. Seuraa kuvin ja sanoin syväluotaavaa vertailua, jonka lopputulos on selkeästi Tulan eduksi. Se on helpompi, mukavampi, kauniimpi ja kertoo parempia vitsejä. 

Vertailun taustatiedoksi: Minä olen pitkä (176cm), vinorankainen ja heikkolihaksinen, eli sitä kautta huonoselkäinen tyyppi. Ihan tavallisetkin "koulureput" ovat melkein aina mielestäni huonosti, ja yritän korjailla asentoa paremmaksi. Lisäksi jaan repun käytön varsin leveähartiaisen ja pitkäselkäisen tyypin kanssa. Nämä lähtökohdat tarkoittavat että joudun säätämään reppua lähes joka kantokerralla, ja että pienikin ongelma säädöissä tuottaa suurta epämukavuutta. Lisäksi olen helposti kädetön ja lyhytpinnainen. Jos ja kun en tajua, hermo menee ja se jää siihen. Arvaatkin varmaan jo, etten myöskään ikinä oppinut käyttämään kantoliinoja, vaan päädyin siihen kamalaan BabyBjörniin (joka ei siis ole yhtään kamala). Koska kannamme nykyään sattuneesta syystä hyvin vähän Ykköstä, en osaa ison lapsen kantamista oikein vertailla. Tämä vertailu onkin ennen kaikkea alle vuoden ikäisen lapsen kantamisesta lähtevä.

Valeäiti testaa: Manduca vs. Tula

Tula (taaperokoko) on selvästi isompi kuin Manduca (oikealla).

Koon lisäksi eroina on säädöt.
Manducassa on enemmän säätövaraa ja muotoiltu,
mutta kapeampi lantiovyö.

Käyttömukavuus -ja helppous (kantaja)
Manducassa ja Tulassa on sama perusajatus: leveä lantiovyö jakaa painon lantiolle hartioiden sijasta ja kantaminen helpottuu. Leveät, pehmustetut olkaimet vähentävät entuudestaan painetta.

Ongelmana Manducassa on se, että se on liian hieno: siinä on suorat olkaimet ja kaksi eri säätöä, joilla olkaimista saa just oikeat. Harmi vain, että se mahdollistaa myös just väärät säädöt niin että paneeli menee väärän muotoiseksi, hartiat kiristää tai olkaimet vetää liikaa eteen / sivuun. Lisäksi kummassakin "lantiovyö" tarkoittaa ainakin minulla vyötärövyötä. Ennen kuin tajusin tämän, Manduca oli aina liian alhaalla ja painoi lonkkaa kivuliaasti, verisuonet tukkivasti ja / tai housut tiputtavasti. Sangen mukavaa. Mutta vyön nostaminen ylemmäs ei auttanut: vauvalta loppui tila kesken. Repun selkäosa (paneeli) oli liian matala tai olkahihnojen säädöt väärin, joka tapauksessa repun yläreuna tuli aivan liian alas vauvan selkään, jolloin ko. vauva alkoi tunkea itseään kaaressa ulos. Paneeliltaan selkeästi isompi Tula hoiti homman mallikkaasti. Iskin vyön suoraan nk. tehdasasetuksilla kiinni ja se oli mukava. Vaikka ei ollut siis optimisäädöillä, se oli hyvän tuntuinen ja toimi. Tästä viiden sekunnin tuntemuksesta lähti ensimmäinen "wau miten paljon parempi tämä on" -fiilis. Toinen wau tuli olkaimista, jotka solahti heti oikein. Ne eivät tippuneet olan vierestä sivuun, tai vetäneet niskaani viulunkieleksi. Lähempi tarkastelu osoitti, että Tulan olkaimet on muotoillut ja toinen säädöistä on jätetty pois. Tästä seuraa se, että säädöt ovat keskimäärin helpommin oikein, toki se myös toisaalta vähentää säätämisen mahdollisuuksia.

Tula ensimmäistä kertaa Insinöörin
päällä, ja nappiin meni.

Käyttömukavuus -ja helppous (lapsi)
Kummassakin repussa lapsi asettuu ergonomiseen "M-asentoon" jalat polvista taitettuina, peppu alhaalla ja selkä kaarella. Kummassakin on myös hyvin tilaa käsille olkaimien ylä- ja alapuolella. Tulan (taaperomallin) paneeli on selkeästi Manducaa leveämpi ja pidempi, joka toisaalta "pakottaa" lapsen hyvin tiukan turvalliseen syliotteeseen, mutta toisaalta saattaa isommalla lapsella tuntua liaan kapaloivalta, en tiedä. Tulan leveämpi paneeli asettaa myös vauvan jalat sojottamaan sivuille (tehden koko paketista leveämmän ja lapsen liikkuvuudesta kankeamman, ongelma jota vauvamallissa ei varmasti ole), Manducassa jalat kasvaa nopeammin riittävin pitkiksi taittuakseen suoraan alas. Tulassa jalkojen aukot on tosin pehmustetut, mikä varmasti lisää lapsen mukavuutta. Paneelin pituus taas tukee mukavasti lapsen päätä, eikä houkuta rimpuilemaan pois otteesta. Kangas on kuitenkin riittävän pehmeää taipuakseen lapsen liikkeiden mukana.

Tulassa Kakkonen viihtyy hereilläkin,
tässä tyytyväisenä Matkamessuilla.
Hyvännäköinen paketti nämä kaksi.

Säädöt ja muut yksityiskohdat
Kuten sanottu, Manducassa on enemmän säätöjä. Mutta huono arpa on se, ettei niistä ehkä tärkeintä (olkaimien pituussäätö) voi juurikaan säätää enää lapsen ollessa jo kyydissä. Erittäin usein huomaan olkahihnojen olleen väärästä kohdasta kiristetyt niin etten saa niitä enää yhtään kireämmällä vauvan ollessa kyydissä. Käsi ei vain taivu sinne taakse riittävästi. Samoin on monen monta kirosanaa mutistu hiljaa huulien välistä, kun yritän renkslata lantiovyötä johonkin suuntaan, mutta sen sinänsä turvallinen ja hyvä lukitus estää yhdellä kädellä operoinnin ja kiristyskin on jo liian tiukassa. Tulassa kaikki releet on (yhdenkin) käden ulottuvilla myös kantaessa. Yksityiskohdatkin ovat leveämpiä ja osin parempia; olkaimet yhdistävä niskaremmi on leveämpi (= mukavampi) ja on helpommin säädettävissä ylös / alas. Tulassa on vielä yksi pienen pieni yksityiskohta, joka kuitenkin ilahduttaa minua suuresti: remmien päässä on kumpparit, joiden avulla remmien ylimääräiset löysät hännät saa kieritettyä piiloon. Näin et näytä koko ajan siltä, että sinusta roikkuu valtavia tamponinaruja takin alta.

Lantiovyöt. Siis vyötärövyöt.

Niskaremmit.
Ylempänä Tulan leveämpi
ja paremmin säätyvä.

Tiivistettynä:
Tulan plussat ja miinukset
+ Erittäin helppokäyttöinen, käyttömukavuus jatkuvasti hyvä
+ Helppo säätää myös menossa, lapsen ollessa jo kyydissä
+ Tasku lantiovyössä (kuosittomissa malleissa ilmeisesti myös selässä)
+ Paljon kivoja värejä ja kuoseja, joista valita
+ Niskatuki irroitettava (olen itse pitänyt sitä lähes turhana, kun vauvan pään saa vain käännettyäkin mukavasti. Auringolta ja tuiskulta suojaa kyllä kivasti. Mutta senhän voi tunkea sinne taskuun käyttöä odottamaan).
- Leveä paneeli tekee repusta kesäisin kuumemman
- Kaksi eri kokoa, teoriassa vauvamalli pitää vaihtaa taaperoon jossain vaiheessa. Tosin kuulemieni kokemusten perusteella isotkin, lähes kaksivuotiaat taaperotkin menevät vielä hyvin vauvamalliin, ja meidän nykyään siro yhdeksänkiloinen taas menee hyvin isompaan taaperomalliin.

Pikkutasku on kätevä.

Manducan plussat ja miinukset
+ Monikäyttöisempi, saa mm. lantiokantoon (ominaisuus, jota olen kokeillut kerran ja kaivannut nolla kertaa). Olkaimet saa myös ristiin, jos kantaja on kovin kapeaharteinen.
+ Paneelin pituus on säädettävissä vetoketjulla (ominaisuus, jota en ikinä osannut käyttää. Ylläri)
+ Tunnetumpi, parempi jälleenmyyntiarvo?
+ Yksi malli käy vastasyntyneestä n. 20kg lapseen
+ Monipuolisemmat säädöt
- Helposti superärsyttävän hankala epäergonominen. Monipuolisemmat säädöt voi vaikeuttaa oikean säädön löytymistä, henkilökohtaisesti lähes aina epämukava käyttää
- Vastasyntyneen tuki on vakituisesti kiinni, eli repusta roikkuu ekojen kuukausien jälkeen aina ylimääräinen härpäke.

Manducassa paneelin korkeutta voi säätää.

Loppuarvostelu:
Tula rocks. Nyt näyttää siltä, että Tula ja sen myötä kantaminen ovat tulleet jäädäkseen. Ensimmäistä kertaa ikinä kannan reppua oikeasti mukana koko ajan, ja myös käytän sitä. Ihan vaikka vaan hetken tai pidemmänkin reissun ajan, koska nyt se vihdoin helpottaa minun arkeani, eikä ainoastaan aiheuta kipuja ja stressiä. Olen jopa käyttänyt sitä kotona nukutustarkoituksessa, ja Kakkonen on kummallakin kerralla nukahtanut siihen. Ihan ennenkuulumatonta.

Onnellisesti poski rytyssä.

Siellä se nyt kulkee aina mukana. Kunnes varastetaan.

Kumpi sinulle sopii?
Jos olet kantoliinankin kanssa sujut ja tykkäät hienosäätää asioita, Manduca voi olla sinulle hyvä. Jos olet lyhytpinnainen idiootti, joka käyttää kamerassakin aina samaa asetusta, osta Tula.

Tekniset tiedot, ostopaikat (linkit) ja hinta
Manduca:
Hinta 125€, toimii vastasyntyneestä noin 20kg painavaan lapseen.

Tula
Vauvamalli: Hinta 112€, vastasyntyneestä noin 20kg lapseen.
Huom: saatavilla myös taaperojatkopalat, jolloin reppu käy myös 1,5v eteenpäin.
Taaperomalli: Hinta 125€, n. 12-20kg.
Meillä on tämä ja toimii hyvin 9+ kiloiselle, 10kk vauvalla ja myös n.12kg painoiselle 2v3kk isosiskolla.
Huom: Tulan saa edulliseen hintaan myös lainaksi Ipanaisesta. Kannattaa kokeilla.

Jos jaksoit lukea vain tämän:
Olen käyttänyt Manducaa kaksi vuotta, ehkä viisikymmentä kertaa. Kertaakaan ei ole sekä äidillä että lapselle täysin sopivat säädöt. Close, but no cigar. Olen käyttänyt Tulaa nyt viikon aikana kuusi kertaa. Joka kerta sekä äidillä että lapsella on ollut erittäin mukava olla. Jackpot.

Tula <3

Kilometri- ja yhteistyövaroitus: ota kaksi kuppia teetä valmiiksi. Jos et pidä romaaneista, skrollaa loppuarvosteluun. Niin ja alla ylistet ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

48 kommenttia :

  1. Oi kiitos vertailusta! Meillä on babybjörnin kantoreppu ja se on kamala mun skolioosille, kierolle lannerarangalle ja kaikelle. Voiko tulassa lasta kantaa naama menosuuntaan?

    Meillä taitaa olla ostosaikana heti parasta ostaa taaperomalli kun poika 5kk on jo päälle 8 kiloa.

    Selkävaivaiselle jonka lapsi haluaa olla jatkuvasti sylissä olisi ihana löytää toimimiva reppu. Manducaa mietin pitkään, mutta näköjään sille on haastaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantorepuissa (kuten Ergo, Tula ja Manduca) ei voi kantaa lasta naama menosuuntaan. Repun paneeli on niin leveä että jos lapsen laittaisi siihen naama menosuuntaan olisi asento ihan kamala...tosin kamala se on kaipa kuulopuheiden mukaan babybjörnissa ja muissa rintarepuissa).

      Poista
    2. Ei voi tosiaan kantaa naama menosuuntaan (paitsi selkäpuolella tietty), mutta yleensä ne kyllä tottuu siihen hassuun vinkkeliinsä. Ihan alussa meilläki on lapset vaatineet sitä naama eteenpäin toljottamista, mutta sittemmin tämäkin käy.

      eliina: niinhän sitä aina sanotaan, mutta ei se nyt niiiin kamala ole. Ei varmasti optimi lapsen selän kehityksen kannalta, mutta ei se nyt tuskainenkaan näyttäisi olevan. Ja jos siinä ei koko vuorokautta vietä niin mikä jottei. Tässä on musta aika suuri ennakkoluulu kun näitä aina niin kovaan ääneen haukutaan. Mä noudatan sellaista linjaa, että jos sitä saa lastentavarana myydä, se ei voi olla tappava.

      Poista
    3. Juu, käytännön kokemusta mulla ei rintarepuista ole, eli siksi kuulopuheisiin (ja netissä vastaantulleisiin hurjiin (viattomiin kohdistuviin) ryöpytyksiin aiheesta "rintareppu") viittasin. Babybjörnissa olevan vauvan asento näyttää kyllä hassulta kantoreppuiluun tottuneelle, mutta toisaalta kyllä useampi vauva tykkää Babybjörnin kyydistä).

      Poista
    4. Meillä ainakin noi on kummatkin tosi paljon tykänny BB:stä, ja ihan suoraselkäiseltä ne vaikuttaa. oNhan se asento paljon huonompi, mutta kai ne sitä vähän kestää.

      Poista
  2. Onnea uudesta Tulasta!

    Täälläkin on sekä Manduca että Tula. Mulle Manduca oli taivaan lahja kun postimies sen ovelle kiikutti (siis postimies on myös taivaan lahja sillä se oikeasti tuo maksikirjeet ovelle ja soittaa ovikelloa!) tytön ollessa 5 viikkoa. Sitä ennen oltiin huonolla menestyksellä kantoliinailtu (en osaa, hidasta ja vauvalla meni 50% kerroista hermot). Siitä alkoi mun ja Manducan rakkaustarina. Tyttökin tykkäsi ja nukkui 50% päiväunistaan Manducassa (loput mun sylissä, huoh). Vielä kivemmaksi Manduca muuttui kun pääsi eroon vauvatuesta ja tyttö alkoi nähdä sieltä ympärilleen vähän. Koska meillä vaan huudettiin pää punaisena vaunuissa, oli Manduca käytössä koko pitkän kesän (kuuma, kuuma kuuma mutta silti ihana kun vauva viihtyi, yleensä nukahti hetken kuikuiltuaan).

    Pikkuhiljaa lapsi kasvoi ja päästiin matkarattaiden kautta rattaiden käyttöön (Manduca toki aina mukana) ja päiväunetkin nukuttiin kotona. Töihinpaluun ja miehen koti-isyyden kunniaksi aattelin tilata miehelle oman Manducan (kun niitä säätöjä ei siis todellakaan mielellään muuta kun ne kohdalleen saa, mun ja miehen kokoero on vielä sen verran iso että säätämistä saa tosiaan tehdä). Mutta hupsis, tilasinkin itselleni Tulan *nolo* (no kun kaikki sitä niin kehui ja onhan se nätti kuin mikä verrattuna funktionaaliseen Manducaan). No, mutta Tula oli heti ekasta kerrasta päällä tosi hyvän ja jämäkän tuntuinen ja isompi paneeli (meillä on vauvakoko, mutta se on silti Manducaa leveämpi) sai aikaan tunteen että tyttö oli tosi hyvin kyydissä...ja köh, en oo tainnut käyttää Manducaa kuin pari kertaa Tulan saapumisen jälkeen...

    Mutta silti, Manduca on mulle iso rakkaus, siis todellakin <3 Manduca. Tämän hetkisen kokemuksen perusteella hankkisin sen pienelle vauvalle. Mutta toisaalta, myöskin <3 Tula. Olen erittäin tyytyväinen että hankin sen, tykkään ja uskon että meille tulee vielä pitkä yhteinen taival (taaperopalat hankin samalla, saapas nähdä alkaako jossain vaiheessa harmittaa etten ostanut taaperokokoa...).

    Mutta joka tapauksessa, kantorepun puolesta liputan, oli se sit Tula tai Manduca (joo ja kyllä, Tulan saa paljon paljon helpommin säädettyä hyväksi...ominaisuus mitä arvostaa yli kaiken näin talvella kun välillä kantaa lasta sisävaatteissa kotona ja välillä paksuissa ulkovaatteissa)...vielä kun oppisin selässä kantamisen taidon jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva että sulla on ollu saman tyyppiset kokemukset! Ja kiitos onnitteluista, onnellisena tässä kyllä ollaankin kun kantaminen on taas palannut elämään :)

      Poista
  3. Onkohan toi Tula vähän niinkuin Ergo?
    Kauhee ku noiden kantoreppujen hinnat on noussu ihan älyttömästi siitä, kun oon itse viimeksi sellaista ostellut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOi hyvin olla , moni kehuu myös Ergoa vähän paremmaksi. Sitä en ole itse kokeillut, mutta varmaan kannattaa näistä mitä tahansa vähän kokeilla ennen ostopäätöstä! Hinnat tosiaa nousee koko ajan...

      Poista
    2. Ergo on hyvin samantapainen kuin Tula. Siinä on vain vähän matalampi paneeli ja ulkonäöllisesti erilaisia ratkaisuja. Mitoiltaan ja ergonomisuudeltaan hyvin samaa luokkaa. Kannattaa testailla, mikä sopii yhdelle, ei välttis sovi toisille. Hyvät kantoreput on uutena siellä 100 eur kieppeillä, käytettynä hieman alle, mutta kyllä niistä käytettynäkin saa pulittaa (tarkoittaa sitä, että jälleenmyyntiarvo on hyvä!)

      Poista
  4. Kiitos tästä! Mukava kuulla, ettei kaikki sittenkään rakasta Manducaa ehdottomasti.

    Kaiken hehkutuksen vuoksi minäkin liityin Manduca <3 -kerhoon. Meidän uutena ostettua Manducaa on käytetty pääasiassa lentokentillä tai junassa ja pari kertaa jossain kävelyllä, muuten ei ollenkaan. Taidan kuulua idioottikerhoon, joka ei osaa säätää sitä oikein. Säätöjä ei koskaan tule laitettua kohdalleen ennen lähtöä. Ja siinä vaiheessa kun kantaja ja kannettava on hikisiä ja selät kaarella, niin sitten mennään niillä asetuksilla, mitkä sattui kohdalle.

    Saapa nähdä tuleeko enää vaihdettua kapinetta. Tämä houkutti ainakin kokeilemaan Tulaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni, kuulostat kaltaiseltani idiootilta :D Kokeile ihmeessä, sen Tulanhan saa lainaan Ipanaiselta!

      Poista
  5. Höh... olisit pistänyt tämän viikkoa aikaisemmin, sillä just tilasin Manducan ja kerran huudon kera sitä kokeillut. Hmm ehkä olisin päätynyt Tulaan tämän perusteella....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( No vauva huutanee aluksi joka tapauksessa ennen kuin tottuu menoon. Jos sun oma mukavuus alkaa hiipua niin Manducan saa varmasti melko hyvällä hinnalla myytyä, ellei samalla. Tsemppiä totutteluuN!

      Poista
  6. Hyvä postaus, tai siis hyvä mainos, sanoisin ;) Niin hyvä, että melkein teki mieli hankkia Tula. Mutta sitten muistin, että meillä oli kuopuksen aikaan lainassa Manduca ja se kyllä toimi tosin hyvin. (Verrantokohtana Baby Björn joka oli esikoisella ja oli kyllä ainakin kantajalle todella epäergonominen vekotin - ja myöhemmin olemme fanaattisilta blogikommentoijilta oppineet että myös lapselle. ;)) Eli ehkä mä pidän sen kaverin kanssa sovitun Manduca-kaupan voimassa. Muistan sit sua jos se ei niin hyvä ollutkaan kun mitä muistan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo palaat sitten tänne kertomaan miten meni! Toivon että olet mua fiksumpi ja leveäharteisempi! :)

      Poista
  7. Mul on manduca. Oon tykänny tosi tosi paljon, ei nyt ehkä ihan rakkautta, mut kuitenkin melkein. Säädöt on menny vahingossa nappiin. Tällaselle persjalalle se on ollu oikein tukeva kantaa ja olen suht pienen (normaalin punkeron) kokoinen.
    Trikooliinalla kannoin alussa ja siirryin manducaan kun en jaksanu vertailla noita liinoja tarkemmin, enkä sitä liinan sitomista kiireessä. Kesäks ehkä sitten taas kudottuliina, on se vaan niin ihanan hippiä <3

    Hiukan mua kaivelee kyllä, että oisko se tula sittenkin ollu parempi, mut tää on tätä komsiikomsaa jossittelua. Parempi etten koko tulaa kokeile ettei ala vituttaa :D
    Mutta meillä vauvva viihtyy kyydissä hyvin ja se kai on pääasia.

    -EmmiV-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni, mitä sitä sitten mitään kokeilemaan jos kaikki on tyytyväisiä :) Hyvä että toimii!

      Poista
  8. Meillä esikoisella käytettiin tosi paljon manducaa, mutta toi kuopus on ollut jotenkin paremmin lattialla viihtyvää mallia iltaisinkin, joten se ei ole sitten koskaan kantovehkeisiin ees tottunut. Tulasta olen lukenut paljon hyvää, mutta kun Manduca on aikanaan ostettu, niin ei tässä nyt viitsi enää investoida muuhun. Me ollaan oltu kyllä tosi tyytyväisiä Manducaan ilman kokemusta Tulasta. Muutama vasta-argumentti sun tekstiin:
    - sen vauvahärpäkkeen saa siihen reppuun rullattua alas kiinni lenksujen alle, joten ei se sieltä mitenkään roiku ulkona.
    - meillä paras kantoasento vauvan ollessa edessä on ollut olkaimet ristiin takana. Silloin se paino jakautuu parhaiten hartioille ja selälle. Mäkään en diggaa sitä, että niitä ei laita ristiin.

    Manducassa on kyllä tosi hyvää se, että se käy niin pitkään lapselle. Mekin on metsäretkeilty 15 kg painavan lapsen kanssa ja se kulkee kätevästi siellä (isän) selässä. Olen antanut itseni ymmärtää, että kantorepussa on kivempi kantaa lasta selässä kuin esim. kantorinkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eihän sitä kannata uutta reppua ostaa, jos jo yksi hyvin toimiva on. Meillä vaan toi ei ollut niin ässä niin tämä tuli tarpeeseen. Mitä noihin vasta-argumentteihin tuli, vauvahärpäkkeen saa kyllä taitettua sinne piiloon jotenkin, mutta on se silti yksi turha kankaanpala lisää. Ensisilmäyksellä kun manducaa katsoo, on remmiä ja kangasta aika paljon. moni ei ole osannut ensi-istumalta päälle sitä laittaakaan. Olkaimet ristiin moni sanookin reppua käyttävänsä, ja varmaan onkin ihna ok (en oo koskaan kokeillut, pitäisi!) mutta on se musta vähän outoa jos reppua pitää käyttää "väärin" jotta se olisi hyvä.

      Eli siis jos on vasta ostamassa reppua, miettisin vaan vielä että onko se manduca itselle hyvä vai joku muu. Sen verran noi maksaa kuintekin että kiva olisi varmistua että se oma sitten on mukava :)

      Poista
    2. Ei se olkaimet ristiin ole "väärin". Mun mielestä se oli kyllä ihan kuvattuna siinä ohjevihkosessa.

      Poista
    3. voipi olla. Outoa se silti mun mielestä on, jos ne kerran voi tehdä suoraan paremman muotiseksi...mut edelleen, tämä on vain mun mielpide.

      Poista
  9. Meillä lapsi on 3-vuotias, ja hänen ollessaan vauva Manduca tuntui olen se THE kantoreppu. Muiden kommenteista olen ymmärtänyt, että sitä ennen se oli taas Ergo. Nyt sitten rinnalle ja ohi on kirinyt Tula, mutta myös Liinalapsen Wompatteja kehutaan paljon.

    Reppujen suhteen on varmasti mielipiteitä melkein yhtä paljon kuin käyttäjiä, eli mikä istuu yhdelle ei välttämättä istu toiselle. Eli en nyt tuoreena Manducan omistajan vielä huolestuisi siitä, että tuli tehtyä hutiostos. Kannattaa rauhassa testata ja katsoa että saako ne säädöt kohdilleen, kyllä siinä helposti muutama kerta menee. Jos ei onnistu, kannattaa tsekata Kantoliinayhdistyksen tukihenkilölistauksesta että onko paikkakunnalla tukihenkilöä ja kysyä häneltä, että osaisiko auttaa repun kanssa (usein luultavasti osaa, ei kannata pelästyä sitä sanaa "liina" yhdityksen nimessä). Lista läytyy täältä: http://www.kantoliinayhdistys.fi/apua-kantamiseen/tukihenkilot/

    Ja se jälleenmyyntiarvo on käsittääkseni vielä ihan kohdillaan Manducassakin, kuten se on kai Tulassakin. Joten jos ei millään osu kohdilleen niin reppu vain rohkeasti kiertoon ja uutta kokeilemaan. Tulan kai tosiaan saa Ipanaiselta vuokraankin jos ei heti uskalla investoida omaksi. Ja ai niin, sittenhän on olemassa www.lainahaikara.fi, joka vuokraa erilaisia kantamiseen liittyviä tuotteita, kuten myös niitä reppuja. Heillä taitaa olla Wompatteja.

    Mutta tosiaan, meilläkin oli Manduca lapsen ollessa pienempi. Ja se oli kyllä suurta rakkautta silloin <3 Kannoin sillä hyvin aktiivisesti melkein 1,5 vuoden ikään asti, sen jälkeen en jaksanut enää edessä kantaa ilman että lonkat ja selkä huusi hoosianna enkä sitä saanut hyvin selkään sitten millään (jäi aina liian alas). Sen jälkeen siirryttiinkin niihin pelättyihin kantoliinoihin, ja se onkin sitten ihan oma rakkaustarinansa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä huomioita, ottakaahan kaikki opiksenne! :) Tarkennan vielä että en minäkään sanonut, että manducan ostajien pitäisi olla vihoissaan (vaikka tämä tuntuu monia koskettaneen taas henkilökohtaisella tasolla, anteeksi vain teidän reppujenne puolesta ;)) siitä että on sen ostanut. Sehän on melkein sama kuin tula, mulle vaan henkilökohtaisesti tulan säädöt ja muodot oli paremmat.

      Kantoliinayhdistyksen pitäisi kyllä päivittää imagoaan, oon kuullu tosi monelta kehuja että saa hyvää apua sieltä, mutta kun kävin katsomassa sivuja, isksi silmille tosi kova "me kannetaan lapsiamme ihan missä vaan milloin vaan" -hard core kantajapoppoo, etten uskaltanut ottaa yhteyttä. Joo, tiedän että olen tässäkin asiassa ihan idiootti :D

      Poista
  10. Mä pääsin Manducan kanssa juttuihin sen jälkeen, kun tajusin laittaa ne olkaimet kulkemaan ristiin. Se sopi mulle hyvin ja lopetti kaikki hartiasäryt kuin seinään. Kannattaa siis kokeilla sitä ristiin laittamista, jos olkaimet suorana ei tahdo löytyä hyvää asentoa. Tulaa en ole kokeillut, vaikuttaa hyvältä sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni tosiaan sanoo näin, kannattaa siis kokeilla meidänkin!

      Poista
  11. Mulla oli ihan sama juttu, Manduca ei tuntunut yhtään hyvältä ennen kuin laitoin olkaimet ristiin (mulla on sama juttu esim. ihan tavallisten reppujen ja vaikkapa rintaliivien kanssa, meinaavat aina luiskahtaa olkapäiltä, joten osasin odottaa tätä efektiä). Sen nyt vielä tajusin aika aikaisessa vaiheessa, mutta silti tuntui monimutkaiselta alkaa väkertää muksua ja Manducaa paikoilleen - nyt kuitenkin kun tauon jälkeen kokeilin uudelleen, homma sujuikin aika heittämällä ja kantaminen oli kivaa. Nyt en malta odottaa, että pääsen taas kantamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni, hyvä että oikea asento on löytynyt! Mullakin muuten tippuu rintsikan olkaimet ja muut, taitaisi olla salitreenien paikka että sais vähän paremman asennon olkapäihin.

      Poista
  12. Kiitos tästä, Tula onkin uusi tuttavuus.

    Kolme vuotta sitten saamaani esikoista kannoin puolitoistavuotiaaksi Jenkeistä tilatun Sleepy Wrapin (nykyinen Boba) trikooliinan kanssa ja sitten vaihdoin tukevampaan Manducaan, jossa kannoin heppua hetken aikaa edessä hihnat ristissä ja sen jälkeen vielä vuoden selässä.

    Kakkosen laskettu aika on viikon päästä, ja tarkoituksena olisi mennä samalla kaavalla. Tämän jutun luettuani mietin minuutin Tulan hankkimista, mutta sitten tulin järkiini: "If it ain't broken, don't fix it." :-)

    Ainakin ton tukevasta trikoosta tehdyn Boba-wrapin hyvä puoli oli se, että sen pystyi laittamaan valmiiksi päälle aamulla, jolloin se näytti/näyttää japanilaistyyppiseltä topilta ja lapsen voin vain sujauttaa sisään tai napata sieltä ulos liinaa pukematta/riisumatta.

    Mä löysin Manducaan aikanaan niin hyvät säädöt, etten osannut kaivata mitään parempaa, joten miksi vaihtaa. Vertailun vuoksi: pituutta minulla on 173 cm, olen leveäharteinen ja selkäinen ja aika vahva ja esikoinen oli aina ikäluokkaansa isompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ei kannata tosiaan lähteä vaihtamaan jos nykyiset ratkaisut toimii itselle :) Mä luulen tosiaan että mulla on liian kapeat ja lihaksettomat hartiat manducaan kun toi tula on niin paljon parempi.

      Boba kuulostaa myös mielenkiintoiselta!

      Poista
  13. ITs ekyllä kannan Manducalla nimenomaan niin että vyö on alhaalla lanteilla. Itseasiassa kannoin silloin 3-vuotiasta esikoista koko pikkukakkosen raskausajan lasketun päivän yli, eli tosin hyvin lanteille asettuu minulla, harmi ettei sitten kaikilla. Sillon jos kannan metsässä ja kauan yhtäjaksoisesti laitan aina ristiin. Itselläkin niin kapeat hartiat että ristissä on parempi.

    Meillä on manducalla kannettu kaksi lasta ja kannetaan edelleenkin 18 kiloista lähes 5-vuotiasta koska teemme pidempiä metsävaelluksia ja -hiihtoja. Eka manducamme kesti noin 4-vuotta kun sitä käytettiin joka ikinen päivä esikoisen syntymästä saakka. Sit alkoi olla lantiovyöstä lähes koko nauha esillä ja kangas ympäriltä hävinnyt. Eli toimii raskaammassakin käytössä muttei ole ikuinen.

    Sitä en ymmärrä miten voi kantaa manducalla vauvaa ilman että tulee koskaan käyttäneeksi p aneelin vetoketjusäätöä?! Eli luulen että osa sun kokemasta lapsen huonosta asennosta tms. johtuu nimenomaan virheellisestä käytöstä.

    Uskon silti että Tula voisiolla aivan yhtä hyvä. Manducaa haukutaan siitä että se olisi liian kapea isommalle lapselle mutta meidän lapset kyllä lähes 20 kiloisinakin viihtyy jopa 5 tunnin vaelluksilla manducassa eikä koskaan ole valittaneet että takareisiin painaisi tai muuten väsyttäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla että joku on onnistunut käyttämään jotain lastentarviketta noin pitkään, menestyksekkäästi ja loppuun! OIkeasti, tosi jees. Ihan sama mikä merkki sillä repulla on, jos se sopii hyvin niin mathijuttu :) Mä olen aloittanut kummallakin Manducan käytön niin myöhään, että se vetskarijuttu ehkä liittyy siihen? Mutta, kuten sanottu, Manduca on tosi hyvä reppu mutta mä en osaa käyttää sitä riittävän helposti riittävän hyvin.

      Poista
  14. Löysin blogiisi kun googlailin hyvää kantoreppua :) Vieläkö Tula toimii, nyt kun olette ehtineet sitä jo muutamia kk käyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että eksyit ja toivottavasti oli vertailusta hyötyä! :) On Tula ehdottomasti käytössä vielä, tosin vähemmän nyt kun toinenkin kävelee ja on rattaita ja seisomalautoja ja potkupyöriä..mutta aina se ensisijaisesti eikä manduca. Reissussa kannoin isompaakin selässä Tulalla ja oli tosi mukavaa.

      Poista
  15. Jep sama täällä hain ensin BB:n kamaa mutta näyttää siltä että se tuleekin olemaan varmaan toi Tula nyt sitten.

    T: tuore isä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplasiisti kommentti: kiva kuulla että tästä oli jollekin hyötyä, ja vielä kivempaa kuulla että täällä heiluu miehiäkin :)

      ONNEA tuoreesta pötkylästä! :)

      Poista
  16. Hei!

    Olipa kivaa luettavaa, etenkin kun asia on ajankohtainen itelle.
    Esikoisen kans käytin BB:tä, josta kumpikaan ei tykännyt. Kakkoselle hankin kantoliinan, mutta on osoittautunut kaltaiselleni blondille täydelliseksi NouNouksi.
    Nyt siis harkinnassa Manduca ja Tula, kumpa vain osaisi päättää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että oli ilmeisesti hyödyksi, kumpaan päädyit? :)

      Poista
    2. Sain Manducan lainaksi ja poitsu tuntui tykkäävän, vaikka säädöt ei ehkä olleet kohdillaan. Tuntui muuten hyvältä, mutta suoralla kiinnityksellä olkaimet meinaa tippua/valahtaa ja mun kädet ei riitä laittamaan niskan nipsuja kiinni. Eli pitää koittaa laittaa olkaimet (onko oikea termi?) ristiin.

      Olisi kiva kokeilla Tulaakin, kun sitä on kovasti kehuttu!

      Poista
  17. Meillä on kahdella vanhemmalla ikäeroa 1 v 8 kk. En edes tullut hankkineeksi kaksosrattaita (jotka kai "kuuluisi" hankkia noin pienellä ikäerolla), kun oli Manduca. Joko vauva reppuun eteen ja isompi rattaisiin tai sitten rattaat nukkuma-asentoon ja isompi Manducalla selkään. Nautin etenkin selkäkannosta, koska sopii paremmin huonolle selälleni. Aivan pienelle vauvalle trikooliina + tuplaristi on kyllä ollut parempi kantamiseen.
    Nyt tulossa kolmonen ja odotan innolla, että pääsen häntä kanniskelemaan. Itse kannatan kantoliinalainaamoita, koska niissä pääsee kokeilemaan suhteellisen hinnakasta ostosta ennen kuin sen hankkii. Meillä on Manduca kahdestikin lainassa ennen kuin ostimme sen, ja hyvä oli: samalla tottui kantamisen filosofiaan, joka on erilaista kuin vaunufilosofia: se kannatko vai kuljetko vaunuilla vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin vauvan kuljettamiseen. Kakkosen kanssa rakastin kovasti myös rengasliinaa, jossa se keikkuikin muun muassa kahden viikon ulkomaanmatkan (sis. korvatulehdus) ajan noin kahdeksankuisena. Toppavaatteiden kanssa reput ovat minulle kuitenkin aina helpompia. Kaverilta lainaaminen, kokeileminen ja testaaminen siis kunniaan! Kaikki ei sovi kaikille, muotia tulee ja menee, se mikä neljä vuotta sitten oli Manduca saattaa olla nyt Tula, mutta se ei muuta sitä, että monessa paikassa kantaminen voittaa vaunut/rattaat 6-0. Innokkaasti olen aikeissa taas kaivaa Manducan esille heti kun vain saan Kolmoseni kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa - tässä asiassa on nimenomaan tottumisesta kyse! Nyt olemme esim jotenkin ajautuneet siihen,e ttä joka paikkaan kävellään tai mennään tuplilla ja Tula pölyttyy kaapissa :/ Täytyykin miettiä jos sen vieä sieltä kaivaisi nyt kun Kakkosenkin saisi ehkä itse selkään heitettyä...

      Poista
  18. Hih, minä olen käyttänyt esikoisella Manducaa, kakkosella Tulaa ja nyt kolmannen pienokaisen tultua olen aivan totaalisen rakastunut Catbird Babyn Pikkoloon! Se on paljon köykäsempi reppu kuin Manduca ja Tula ja siihen voi valita ottaako lantiolle pehmustetun vyön vai ei käyttöön. Siis niin ihana! Etenkin pienelle vauvalle sen kantotuntuma on todella liinamainen ja reppu istuu hirvittävän hyvin. Isomman lapsen kanssa tukivyö on ihan jees mutta en ole sitä kyllä itse juurikaan kaivannut - edes 18 kiloisen jössikkämme kanssa. Erityisesti kesäkuumalla tykkään, kun reppu ei oo niin hirmuisen topattu ja täynnä remmejä. Topattu lantiovyö on kumminkin kuumalla kelillä aika hiostava. Pikkolo tuli meille siis jäädäkseen ja nyt pitäisi vain päättää myynkö Manducan vai Tulan pois. Siinäpä pohdittavaa kylliksi! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MIten mulla on tälläinen mennyt täysin ohi, siis sekä kommenttisi että tuo reppu! Täytyy tutustua jotta osaa sitäkin sitten suositella jos joku kysyy :) Kiitos kommentistasi! Ps. Myy Manduca, siitä saa enemmän rahaa :)

      Poista
  19. Me aloitettiin vauvan kanssa trikooliinalla, muutaman kerran jälkeen sitominen alko onnistumaan alle minuuttiin. Ihana kapistus! Ainut huono puoli on, että vauva ei nää sieltä kovin paljo ympärilleen, meillä ainaki aika äkkiä alkaa poikaa kyrsimään jos ei nää ihan kaikkea, mitä olemassa on! Rengasliinaaki oon ite tykänny käyttää, vaimo ei siihen oikeen innostunut, ku pelkää et poju luiskahtaa pois liinasta ja lentää lattialle. Kirpparilta ostettiin baby Björn reppu ku halvalla saatiin, mutta liinat on kyllä vieny käytettävyydessä 100-0. Kantoreppua kuitenkin haaveillaan, ulkoilussa varmaan näppärämpiä käyttää ku liinat. Ja senhän pitää sitten olla ergonominen, ettei tartte nähä painajaisia lonkkaluksaatiosta ja kaikista sellaisista jotka seuraa huonoista repuista(ainaki hc kantoliina-asiantuntijoiden mukaan) lähes välittömästi. Kiitos että oot tehny näin hyvän vertailun näille kahelle repulle, tästä näkee hyvin hyviä ja huonoja puolia näistä repuista!
    Tosiaan, joskus tuntuu että kantoliinayhdistyksessä on vähän sellaista fanaattisuutta, jos kannat huonolla välineellä lasta, olet huono vanhempi. Yhtä paha on jos et käytä kantovälineitä lainkaan, lapsihan tarvitsee läheisyyttä kehittyäkseen normaalisti ja niin edespäin... Hyvää ne tarkoittaa, joskus vaan tuntuu että ei se välttämättä oo parasta kaikille, joka sopi niin kivasti just sille kantovälinemestarille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen loppukaneetii, mulle on tullut ihan sama fiilis :( siksi halusinkin kirjoittaa ja vertailla sellaisesta "jos et ole ihan fanaatikko" -näkökulmasta. Kiva jos teksti auttaa!

      Poista
  20. miksi oi miksi tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen tulasta!!?
    hommasin manducan ja inhoan sitä! olen vain ihmetellyt kuinka manducaa palvotaan netissä...

    VastaaPoista
  21. Ennen kuin tajusin tämän, Manduca oli aina liian alhaalla ja painoi ... manducababy.blogspot.de

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.